Lahden sataman läheisyydessä on tällainen kiva kulttuurikahvila nimeltään Piano-paviljonki, jonka terassilta on mahtavat maisemat Vesijärvelle. Vieressä on myös tämä pyöreä laituri, josta tuli "catwalkini".


Olin Lahdessa viisi päivää. Näin muun muassa Saksassa asuvan kaverini, jonka lapsi on vuoden ikäinen. Kävin tätini kanssa myyjäispäivänä Lahden suosituimmaksi kahvilaksi valitussa Kahvila Karirannassa, isäni kanssa torikahveilla, mummillani kylässä ja kahvilla sekä tietenkin shoppailemassa ja saunassa. Olen muuten joskus aikoinaan ollut Kahvila Karirannassa töissä. Entiseen rautatieasemarakennukseen perustettu kahvila on idyllinen, joskin kesäisin kävijät viihtyvät enemmän laajalla terassilla. Kahvilan vieressä on kiinnostava käsityökauppa Ulpukka. Satama-alueella käy kesäisin kuhina. Laivat liikennöivät lähisaariin ja terassit täyttyvät. Toisinaan siellä järjestetään pienimuotoisia keikkoja ja konsertteja.

Lahdessa tulee nykyään käytyä harmillisen harvoin, mutta ainakin kerran kesässä täytyy mennä. Silloin se onkin parhaimmillaan, mutta samaa voi tietenkin sanoa kaikista suomalaisista kaupungeista. Kun käy melko harvoin, niin kaupunki on aina hieman muuttunut. Tärkeintä on kuitenkin sukulointi ja tuttujen näkeminen. Mummini muuten näytti kiinnostavaa euralaista lehteä, jossa oli vanha kuva ensimmäisestä Miss Eurasta vuosimallia 1945. Sehän oli tietenkin mummi!

Kahvila Karirannan herkullinen vadelmajuustokakku.