Verona on Italian parhaiten säilyneitä historiallisia kaupunkeja. Se sijaitsee Adigejoen varrella Veneton hallintoalueella. Lähes 10 kilometrin pituisen muurikehän ympäröimä keskusta on kuulunut vuodesta 2000 UNESCOn maailmanperintöluetteloon eikä ihme. Yksi Veronan tärkeimmistä nähtävyyksistä on tietenkin Romeon ja Julian rakkaustarinan kuvitellut tapahtumapaikat historiallisen kaupunkikuvan ohella. Verona vetää väkeä myös kesäisille oopperajuhlille, jotka järjestetään tässä vanhassa amfiteatterissa. Arena on aivan huikea ilmestys.


Piazza Bra syntyi Arenan viereen 1700- ja 1800-luvuilla. Kyseinen keskusaukio on kaunis värikkäine taloineen, kivoine katukahviloineen ja kauppoineen. Sitä pitkin pääsee lopulta myös "Julian talolle", jonka asema matkailunähtävyytenä vakiinnutettiin keskiaikaisromantiikan hengessä suoritetuilla järjestelyillä 1900-luvun alkupuolella. Julian piha parvekkeineen oli tietenkin pääkohde myös meille.


Julian piha parveili turisteja, mutta sisällä museoidussa tilassa pystyi liikkumaan melko vaivatta. Jokainen kävi vuorollaan parvekkeella otattamassa itsestään valokuvan. Alhaalla olevat valokuvaajat odottivat tietysti koko ajan sitä omaa tuttuaan, joten aina kun parvekkeelta kurkisti joku väärä henkilö, alhaalta kuului jotain "mutinaa". Ei ollut siis mitenkään mielettömän rentoa katsella alas parvekkeelta...





Ei siis liikaa hymyilyttänyt, vaikken annakaan muiden liikaa vaikuttaa tekemisiini. Alla on sitten muistaakseni Julian "oletettu" sänky ja puku Romeon puvun ohella.






Pihalla on Julian patsas, ja turistit kuvauttavat itsensä pitäen kättään patsaan toisen rinnan päällä. Pihalla on myös myymälärakennus, jossa voi ostosten lomassa kirjoittaa rakkauskirjeitä. Tuotteistus on ainakin onnistunut.


Tässä vielä yleisnäkymä Veronasta. Näin kauniissa ja romanttisessa kaupungissa on hieman ristiriitaista se, kuinka negatiivisesti siellä tunnuttiin suhtautuvan muualta tulleisiin. Julian talon lähellä oli paikka, jonne oli tuotu kasapäin kukkia ja joitain kirjelappuja. Lähempi tarkastelu osoitti, että jotkut uusnatsit olivat juuri vastikään tappaneet paikalla muutaman vaihto-opiskelijan! Meiltäkin muutama partioiva karabinieeri muuten kysyi passeja Venetsian rautatieasemalla. Toinen niistä soitti jonnekin ilmeisesti tarkistaen, oliko meillä varattu lennot takaisin Suomeen. Se siitä EU:n vapaasta liikkuvuudesta... Kun muun muassa junassa puhui suomea (tai ihan mitä muuta tahansa kuin italiaa), jokunen kanssamatkustaja mulkoili epäluuloisesti. Tietenkin ystävällisiäkin ihmisiä oli, mutta tuo ihmisten "nihkeys" hieman yllätti. Afrikkalaiset möivät kaduilla kopiolaukkujaan, mutta aina kun poliisit tai karabinieerit lähestyivät, laukut korjattiin talteen lakanan sisään ja eikun jalat alle. Etelä-Italian mafiaseikkailut saivat sitten jäädä toiseen kertaan.