Belle époque
Koskenranta
Kuohuva
Vanhankaupunginkoski
Vintage kengät
Silmänruokaa ruumiille ja mielelle
21.00
Ravintolan sisätilat ovat mukavan modernit ja tilaa on tarpeeksi. Keskustan lounaspaikat, varsinkin suosituimmat, ovat usein niin täynnä ettei puheensorinalta kuule edes omia ajatuksiaan ja joka asiaa saa jonottaa liian kauan. Siksi on mukava suosia toisinaan näitä rauhallisempia paikkoja.
Pidän ravintolan ympäristöstä. Olen aikoinaan ollut kesätöissä lähellä sijaitsevassa Voimalamuseossa ja asun nykyään tarpeeksi lähellä Vanhankaupunginkoskea, joten alue on minulle hyvin tuttu. Ravintolan lounaaseen kuuluu runsas salaattipöytä ja kahvi (+ vohveleita ainakin tänään). Valitsin päivän listalta ruiskuorrutettua lohta, jonka kanssa oli vielä hieman ylisuolaisia kermaperunoita. Ainakin tiesi syöneensä sellaisen aterian jälkeen. Buffeteissa on aina se vaara, että tulee tankattua liikaa. Siksi yritän yleensä vältellä niitä. Ruoka on mutkatonta peruskotiruokaa ja sen hinta kohtuullinen.
Jalkapallo pauhaa jälleen tv:ssä, joten sulkeuduin hyvissä ajoin makuuhuoneeseen lukemaan kiehtovaa Vintage kengät -kirjaa kenkämuodin vuosikymmenistä. Sellaisten kirjojen kuvia on kiva ihan selaillakin, mutta niissä olevat tarinat, tiedot ja historia kiinnostavat myös. Ja historiasta etenkin aika, josta ei ole mitään omakohtaista tietoa.
Belle époquen eleganssi 1900–19 herätti mielenkiintoni etenkin seuraavassa kohdassa: "Pieniä jalkoja pidettiin myös merkkinä hyvästä kasvatuksesta ja hienostuneesta käytöksestä, ja ne kertoivat, ettei nainen tehnyt juurikaan työtä vaan joku oli halukas elättämään hänet. Pikkuruiset jalat olivat niin näkyvä varakkuuden ja yhteiskunnallisen aseman tunnus, että monet naiset olivat valmiita kärsimään kaksi numeroa liian pienissä kengissä antaakseen toivotun vaikutelman. Jatkuva puristus aiheutti niin sietämätöntä kipua, ettei käveleminen juuri houkutellut, vaan nainen tyytyi pysyttelemään kotona." Huh huh.
Onneksi olemme päässeet aika pitkälle noista ajoista, mutta jos tarkemmin ajattelee, niin kyllähän edelleen toistetaan mantraa kuinka "kauneuden eteen pitää kärsiä". Varsinkin mallit joutuvat näytöksissä pukeutumaan tarvittaessa liian pieniin tai suuriin kenkiin koostaan riippumatta. Varsinaista glamourelämää. Aikakauden muoti oli 1900-luvun alussa koristeellista, röyhelöistä ja naisellista. Seuraava kuva on kyseisestä kirjasta.
Pidän ravintolan ympäristöstä. Olen aikoinaan ollut kesätöissä lähellä sijaitsevassa Voimalamuseossa ja asun nykyään tarpeeksi lähellä Vanhankaupunginkoskea, joten alue on minulle hyvin tuttu. Ravintolan lounaaseen kuuluu runsas salaattipöytä ja kahvi (+ vohveleita ainakin tänään). Valitsin päivän listalta ruiskuorrutettua lohta, jonka kanssa oli vielä hieman ylisuolaisia kermaperunoita. Ainakin tiesi syöneensä sellaisen aterian jälkeen. Buffeteissa on aina se vaara, että tulee tankattua liikaa. Siksi yritän yleensä vältellä niitä. Ruoka on mutkatonta peruskotiruokaa ja sen hinta kohtuullinen.
Jalkapallo pauhaa jälleen tv:ssä, joten sulkeuduin hyvissä ajoin makuuhuoneeseen lukemaan kiehtovaa Vintage kengät -kirjaa kenkämuodin vuosikymmenistä. Sellaisten kirjojen kuvia on kiva ihan selaillakin, mutta niissä olevat tarinat, tiedot ja historia kiinnostavat myös. Ja historiasta etenkin aika, josta ei ole mitään omakohtaista tietoa.
Belle époquen eleganssi 1900–19 herätti mielenkiintoni etenkin seuraavassa kohdassa: "Pieniä jalkoja pidettiin myös merkkinä hyvästä kasvatuksesta ja hienostuneesta käytöksestä, ja ne kertoivat, ettei nainen tehnyt juurikaan työtä vaan joku oli halukas elättämään hänet. Pikkuruiset jalat olivat niin näkyvä varakkuuden ja yhteiskunnallisen aseman tunnus, että monet naiset olivat valmiita kärsimään kaksi numeroa liian pienissä kengissä antaakseen toivotun vaikutelman. Jatkuva puristus aiheutti niin sietämätöntä kipua, ettei käveleminen juuri houkutellut, vaan nainen tyytyi pysyttelemään kotona." Huh huh.
Onneksi olemme päässeet aika pitkälle noista ajoista, mutta jos tarkemmin ajattelee, niin kyllähän edelleen toistetaan mantraa kuinka "kauneuden eteen pitää kärsiä". Varsinkin mallit joutuvat näytöksissä pukeutumaan tarvittaessa liian pieniin tai suuriin kenkiin koostaan riippumatta. Varsinaista glamourelämää. Aikakauden muoti oli 1900-luvun alussa koristeellista, röyhelöistä ja naisellista. Seuraava kuva on kyseisestä kirjasta.
0 kommenttia