Vappuaattona piipahdimme Porvoonkadun baarissa Mervi Kujalan taidenäyttelyn avajaisissa, josta jatkoimme matkaa Vallilan vapputansseihin. Hyinen ilma ei houkutellut keskustaan. Hiekka pöllysi "tanssilattialla", mutta valssia oli pakko tanssia ihanan vanhan iskelmämusiikin tahdissa. Ihmisvilinästä jatkoimme kotiin katsomaan elokuvaa.

Vappupäivänä jätin varmaan ensimmäistä kertaa lakin saatuani Ullanlinnanmäen piknikin väliin. Ei huvittanut lähteä jäätymään Kaivopuiston kallioille ja nurmikoille. Sadetta ei kuitenkaan tullut niin paljon kuin oli ennustettu ja peloteltu, joten olisi voinut sittenkin lähteä sinne. Sen sijaan lähdimme iltakuuden aikaan keskustaan ajelemaan, ja aurinko tuli jo esiin pilvien takaa.

Vappumarssi alkoi Helsingissä uutisten mukaan eripuraisesti, kun mellakkavarusteisiin pukeutuneet poliisijoukot ojensivat anarkisteja. Hakaniemen torin kohdalla mielenosoittajat huusivat ja haukkuivat niin SDP:n kuin kokoomuksen. Osalla anarkisteista oli kuulemma mukanaan lippusaloiksi naamioituja, toisesta päästä teroitettuja astaloita. Ymmärrän hyvin sen, että poliisi otti lyömäaseita kantavat kiinni marssin ajaksi turvallisuussyistä. On silti vaikea käsittää, miksi myös rauhanomaisiin mielenosoittajiin suhtaudutaan demokraattisessa valtiossa niin voimallisesti. Olisi oudompaa, jos massatyöttömyydestä ja epäonnistuneesta politiikasta ei protestoitaisi lainkaan.

Eri puolilla Suomea ihmisiä oli liikkeellä tavanomaista vappua vähemmän. Liekö sitten syynä ollut pelkästään kolea ja sateinen sää... On täysin ymmärrettävää, jos koko "työväki" ei koe tällaisina aikoina juuri juhlimisen aihetta.