Katselen ikkunastani sateista kevätilmaa ja muistelen kaiholla mökkiämme, joka myytiin toissakesänä. Oikeasti mökki kuului isovanhemmilleni, isälleni ja tädilleni, mutta vietimme myös siskoni kanssa useita lapsuuskesiämme siellä. Jonkun verran siellä tuli käytyä myös vanhempana. Jo edesmennyt pappani ja isäni kokosivat tämän kuvassa näkyvän laiturin ja rannasta pehmeän hiekkapohjaisen, jossa oli lapsena ihana tepastella ja uida. Tämä on nykyään enää tällainen mielenmaisema, johon on kuvien kautta kiva toisinaan palata.


Kesämökkimme oli kiva myös siksi, että se oli aito mökki. Ei sellainen luksusvilla, joita nykyään näkee ja rakennetaan. Päärakennuksen rakentamiseen osallistuivat aikoinaan pappani, isäni ja hänen edesmennyt veljensä. Tummanruskean päärakennuksen lisäksi tontille hankittiin lisärakennus, jonka toisessa huoneessa tätini nuorena asusteli ja toinen huone oli isovanhempieni oma soppi, jossa katsoimme porukalla muun muassa Charlesin ja Dianan häitä vuonna 1981! Huoneen nurkassa oli pieni mustavalkoinen tv, johon saimme virtaa auton akusta. Sähköä ei mökillämme ollut, ei myöskään juoksevaa hanavettä. Vesi kannettiin järvestä. Useimmiten isäni sai siitä hyvän treenin. Hyötyliikuntahan on parasta...


Kun laiturilta katsoi oikealle, näki tämän pienen saaren kaislikon takana ja toisen mökkinaapurimme rannan. Siellä asui aikoinaan kesäisin mukava mies perheineen. Se oli sitä aikaa, kun vielä tunnettiin naapurit niin mökeillä kuin kaupungeissa ja kyläiltiin ahkerasti. Meillä oli tapana siskoni kanssa muun muassa myydä tekemiämme piirustuksia kyseiselle miehelle. Taisimme jopa laulaa. Kun tästä naapurista aika jätti, kyseinen mökki myytiin lopulta uusille kesäasukkaille.


Yksi lempipuuhistani mökillä oli soutaminen. Kun laiturilta katsoi vasemmalle, näki tällaisen maiseman. Tässä kuvassa taidan soutaa yhdessä siskoni ja hänen lapsensa tai kahden kanssa. Kolmas heistä ei ollut vielä syntynyt. Soutelin usein myös yksin eri saarille, kuten sinne joka näkyy ensimmäisessä kuvassa suoraan edessä. Siellä oli kiva pitää piknikkejä, lueskella sarjakuvia ja vaikka poimia mustikoita. Kauempana oli rantapoukama, jonne joskus soudimme porukalla. Siellä otimme aurinkoa, söimme eväitä ja uimme. Siellä piti kuitenkin olla tarkkana uidessa, koska äkkisyvä saattoi yllättää.


Joskus harvoin mökillä saattoi nähdä sisiliskoja muiden eläinten ja ötököiden lisäksi. Hyttysiä siellä oli aina liikaa, vaikka kuinka olisi sivellyt voiteita. Niiden ärsyttävä ininä herätti usein aamuyöllä. Mökkielämälle ominaista oli myös lintujen äänet ja niiden pesinnän tarkkailu. Muistan varmaan ikuisesti kuikan laulun, jota ei kaupungissa kuule.


Pappani kävi aikoinaan hakemassa katiskasta kalaa, jota sitten grillasimme. Se oli parasta ruokaa! Halusin lapsena usein lähteä aamuvarhain papan seuraksi soutelemaan ja hakemaan päivän saalista, mutta useimmiten hän oli jo ehtinyt lähteä aamuvarhain minun vielä nukkuessa. Pappa ei ollut kuulemma raaskinut herättää. Toiseksi paras ruoka oli ehkä mummini valurautapannulla paistamat letut mansikkahillolla.

Vuosien varrella mökki alkoi rapistua veneen ja muun ohella ja ihmiset vanhentua. Mummi ei enää jaksanut lähteä mökille, eikä isäni viitsinyt enää yksin tai kaksin ajaa sinne. Minä kävin siellä ehkä kerran kesässä ja siskoni kävi toisinaan oman perheensä kanssa. Mökin myynti oli ymmärrettävää, mutta silti haikeaa. Nyt mökkirakennuksia ei enää ole. Tontille on nousemassa uusi "mökki" uusille kesäasukkaille. Tässä kuitenkin vielä yksi kuva rannastamme, jossa kasvoi oudon käyrä mutta rakas koivu. Sitäkään ei varmaan enää ole. Tästä rannasta meni lyhyt mäki ylös kameran takana olevalle pihalle, jossa joskus sijaitsi kaksi mökkirakennusta, ulkohuussi ja "varastomökki". Pihalla pelasimme muun muassa sulkapalloa ja krokettia, heitimme tikkaa ja otimme aurinkoa. Sisällä pelasimme korttia, pappa ja isä aikoinaan shakkia. Parhaat löylyt sai mökkimme puusaunassa, jossa olin lapsena usein ensimmäisenä ja viimeisenä. Välillä kävin järvessä viilentymässä. Saunan jälkeen sai kunnon grillimakkaraa ja lapsena joskus pienen salamaistiaisen papan olutlasista, kun kukaan ei nähnyt.