muoti
persoonallisuus
pukeutuminen
trendikkyys
Mietteitä muodista ja persoonallisesta vaatetuksesta
12.47 |
| Minä ja hippihameeni Lontoossa kesällä 2000. |
Mitä muotiin tulee, niin ideaalimaailmassa kaikki satsaisivat laatuun. Aina ei kuitenkaan tarvitse tuhlata näyttääkseen hyvältä. Ei kannata laittaa rahojaan trendikkääseen mekkoon, jota toivoo pääsevänsä käyttämään jossain joskus. Toisaalta joku kalliimpi vaate voi usein käytettynä maksaa itsensä monin verroin takaisin halpaan vaatekaappiin unohdettuun ketjutuotteeseen verrattuna.
Olen huomannut, että pukeudun ulkomailla rohkeammin kuin Suomessa. En ole koskaan antanut muiden mielipiteiden liikaa ohjailla asuvalintojani, mutta silti tämän asian toteaminen tekee minut hieman surulliseksi. Olen useasti havahtunut etsiessäni treffipaikalla jotain tuttavaani: miten mahdotonta on tunnistaa ihmistä väkijoukon keskeltä, koska lähes kaikilla on päällään musta takki ja samanlaiset housut. Musta on toki tyylikäs ja aina muodissa, mutta olisi mahtavaa, jos suomalaiset (etenkin miehet!) ottaisivat enemmän ”riskejä” asujensa suhteen. Toki moni uskaltaakin, mutta ei koskaan liian moni. Naisille tyylikkyyden odotetaan olevan jotenkin itsestään selvää, mutta ilahdun aina nähdessäni jonkun persoonallisesti pukeutuneen miehen. Kun joku uskaltaa aloittaa jotain hyvää, se saa parhaimmillaan aikaan ketjureaktion.
Parikymppisenä asuin ja työskentelin kesän Lontoossa. Ostin siellä kaikenlaisia vaatteita, joista osaa en ole käyttänyt sen koommin. Yksi niistä oli pinkki käärmeennahkatakki (luit oikein!), joka oli onneksi sentään tekonahkaa. Se on minusta ihana edelleen, mutta melko epäkäytännöllinen. Nykyään tulee biletettyä harvemmin kuin ennen, joten liian rohkeita ja seksikkäitä vaatteita ei juuri kannata ostaa. Silti en halua ajatella niin, kuten jotkut, että tietynikäiset ihmiset eivät voisi pukeutua tietyllä tavalla. Pääasia on, että itse viihtyy! On ihan turhaa tuomita muiden tyyliä. Tämä pätee muuhunkin kuin asuvalintoihin.
Nyt olen erityisen innostunut vanhojen vaatteiden päivittämisestä trendikkäämmiksi. Jos vaatteessa on hyviä osia, mutta se ei toimi kokonaisuutena, sakset käteen vaan! Johonkin vanhaan peruspaitaan voi hakea piristystä vaikka laittamalla siihen paljetteja silläkin uhalla, että niiden kulta-aika taisi mennä jo. Arvostan kaikkia mestarituunaajia. Vanhan näkeminen etukäteen uutena vaatii silmää ja suunnittelua. On eri asia luoda jotain tyhjästä valmiilla kaavoilla.
Koska minulla on tapana takertua tavaroihin, korjaukseen kelpaamattomien kenkien tai laukkujen laittaminen roskikseen tuntuu liian lopulliselta. Toivoisin, että asusteita ja vaatteita tehtäisiin kuten ennen. Jos talvikenkä hajoaa pohjasta hieman yli neljän kuukauden käytön jälkeen, se ei ole normaalia eikä oikein. Vaikka sen voi yhä palauttaa kauppaan, en voi olla miettimättä mihin muka pohjattomaan kaatopaikkaan sekin päätyy. Tuotteen hintakaan kun ei aina sanele sen kestävyyttä.
Vaikka vaatekaapissa tai -huoneessa olisi paljon tavaraa, sieltä ei välttämättä tunnu löytyvän päällepantavaa. Turhauttavaa. Mitä enemmän vaatteita on, sitä vaikeampaa on edes nähdä (muistaa) mitä omistaa. Ja jos et näe niitä, et käytä niitä. Jälleen ideaalitilanteessa vaatteet olisi tasaisesti sijoitettu ja järjestetty kategorioiden, tyylien ja värien mukaan henkarien ollessa luonnollisesti yhteensopivia. Toimivan vaatekaapin voi kuitenkin muokata helpommallakin. Vielä en päässyt pukeutumisvinkkeihin, mutta jatkoa seuraa. Sitä ennen voitte tunnelmoida muotitalo Lanvinin 125-vuotista taivalta täältä.
0 kommenttia