Vietin tämän aamupäivän kirpparimyyjänä, koska lähellä sattui olemaan kätevä paikka siihen. Kävin eilen läpi vähän lisää tavaroitani ja oli muuten aikamoinen nostalgiatrippi. Ilman tienaamispaineita halusin testata tuon Kääntöpaikan, jossa samaisia sunnuntaikirppiksiä on kuulemma järjestetty jo muutaman vuoden ajan. Itse olin siellä ensimmäistä kertaa. Niinhän siinä sitten kävi, ettei siellä käynyt kauheasti ihmisiä. Seuraavan kerran täytynee mennä kevätsäiden aikaan, että pääsee ulos myymään. Naapuripöydässä ollut myyjä tiesi kertoa kaupan käyvän paremmin pihalla.

Kirpparilla on kiva tienata vähän ekstraa, mutta oikeasti pidän ihan siitä myyntityöstä ja tunnelmastakin. Näin syksyllä tuntuu olevan lähes koko ajan pimeää. On niin väsynyt ja vetämätön olo, ettei meinaa saada mitään aikaiseksi. Minuun tämä kausi ainakin vaikuttaa todella voimakkaasti. Ja vaikka väsyttää koko ajan, ei pysty nukkumaan tarpeeksi. Tällaisena aikana pitää melkein pakottaa itsensä liikenteeseen ja ihmisten ilmoille. Sitten kun on saanut tehtyä sen, tulee yleensä parempi mieli. 

Tänään oli niin ihana auringonpaiste, että oikein harmitti viettää paras aika päivästä sisätiloissa. Ensi viikonloppuna täytyy ehdottomasti ulkoilla enemmän. Kunpa vaan ei sataisi! Nyt kun upea ruska on muisto vain, on vaikeaa löytää syksystä hyviä puolia. Kävin muuten tässä samaisessa paikassa naurujoogassa alkuviikosta. Siinäpä hauska tapa lievittää stressiä ja treenata lihaksia, vaikka välillä eri tehtäviä hohottaessa tunsikin itsensä hiukan hulluksi. Aikuisenkin on hyvä astua välillä ulos mukavuusalueiltaan ja uskaltaa nolata itsensä ihan täysillä. Vaikka alku tuntuu kankealta ja hankalalta, lopulta on ihan voittajafiilis. Lisäksi on kiinnostavaa, miten myös tekohymyllä ja -naurulla voi "hämätä" aivoja. Huvittavaa ja monipuolisesti hyvinvointia edistävää.